Mä otan paljon valokuvia. Mulla on myös aika paljon valokuvia lapsuudestani. Saattaa vierähtää muutama tovi, kun niitä alkaa katselemaan. Välillä naurattaa, hymyilyttää, tuntee haikeutta, ikävää ja suruakin. Koko tunnekirjo. Hyvä niin.
Yksi mieleen ja sydämeeni vahvana, upeana, sykähdyttävänä muistona on jäänyt hetki ollessani vielä Hevostoiminta Ihanelmassa eläinavusteisen sosiaalipedagogisen työn parissa. Tuosta hetkestä olen kirjoittanut tarinan Lehmästä.
LEHMÄN TARINA
Eräänä päivänä meille tuli hevostoimintaan pieni miehen alku, yhdessä rakkaan ystävän kanssa. Kysyin ystävän nimeä. Sen nimi on "Lehmä". Lehmästä näki, että monessa on ollut mukana. Olen minä Lehmän nähnyt aiemminkin mutta aina sille on katsottu turvallinen paikka mistä se on voinnut tarkastella sitä, kuinka rohkea tuo ihmisystävä onkaan.
Mutta vihdoin koitti se päivä, jolloin Lehmä otti suuren suuren askeleen ja lähti meidän kanssa yhdessä viettämään hetkeä hevosen selässä. Hevosena meillä oli mukana super rauhallinen islanninhevosruuna-herra, "Jakke". Jakke on elämänsä aikana nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Jakke suorastaan huokuu turvallisuutta ja ymmärrystä. Kerrassaan hieno herra.
Ihmisystävä kertoi matkan aikana, että Lehmää on pelottanut tosi paljon nämä hevoset ja kaikki eläimet mitä Ihanelmassa onkaan. Mutta nyt se ajatteli, että yhdessä tuon rohkean ystävän kanssa hän haluaakin voittaa oman pelkonsa.
Niin me jatkoimme matkaa. Lehmä oli pitkään jännittynyt mutta ystävän syli auttoi ja rohkeus alkoi pikkuhiljaa tarttumaan myös siihen. Oi, olipa hienoa nähdä kun puolessa välissä matkaa Lehmä rohkaistuikin ottamaan ohjista kiinni ja kehoitti Jakkea menemään ihan vähän reippaammin. Ji-haa!!!! Kyllä me kehuttiin Lehmää. No sittenhän se vallan hurjaksi heittäytyi ja tasapainoili selässä ihan ilman käsiä. Hih, kyllä ystävää nauratti. Hienoa Lehmä!!!!
Kävelimme rantaan ja ihmettelimme yhdessä hiljaa järven aaltoja ja lokkien kirkunaa sekä puiden huminaa. Siinä hetkessä oli, jotain todella syvältä koskettavaa. Ystävät yhdessä toisiaan tukien.
Takaisin päin kulkiessamme ihmisystävä muisteli, kuinka häntäkin oli pelottanut ihan hirmu paljon silloin, kun hän ensimmäisen kerran tuli Ihanelmaan. Mutta onneksi oli tämä super hieno Jakke, johon voi luottaa. Ja nyt hän ei enää yhtään jännitä.
Tällaisia hetkiä on hieno saada kokea. Pelkojen voittamista ja luottamusta, rakkautta ja ystävyyttä.
Niin, vieläkin tämä muisto liikuttaa minua, saa kyyneleet silmiini. Mutta ennekaikkea sydämeni täyttyy lämmöstä ja hyvästä olosta.
-Luottamus, rakkaus, ystävyys, niiden avulla voitetaan monenlaisia esteitä ja haasteita elämässä.
Lämmöllä Heli <3